Hippi- ja ruokakirjallisuuskatsaus, olkaat hyvät.

Marc-Eric Nilsson: Petos lautasella

Ruotsalainen, järisyttävä kirja, jossa todella perusteellisesti käydään läpi valmisruuan matka tuotannosta ruokapöytään sekä teollisen ruuan historia, mikä oli mielenkiintoista. Jos en olisi jo valmiiksi uskovainen (hippi siis), niin tämä voisi olla liian kova pala. Kirjan sävy on aika negatiivinen: siinä käydään läpi lähinnä, että mikä on mennyt ja menee pieleen ja miten isot ruuantuottajat kusettavat meitä pieniä raukkoja. No, se pitää varmaan paikkansa tosin.

Suosittelen jo valmiiksi hiukan uskovaiselle tai muuten vaan ravinnosta kiinnostuneelle, joka haluaa lopullisesti roskaruuasta eroon. Kirjasta voi oppia uusia asioita tosin muutkin, ainakin mie opin esim. että tryffeliöljy ja balsamico ovat kusetusta ja että tuoremehulla ja tuoremehulla voi olla eroa. Isona plussana kirjan lopussa on ruoka-aineopas, kauden kasvisten opas, luomuruuan ostajan opas (suomalaisia paikkoja!) ja perusteellinen lisäaineopas. Näiden oppaiden takia olen hankkinut kirjan omaan hyllyyni.

 

Antti Heikkilä: Hyvän olon keittokirja

Luin mielenkiinnosta, kun ukkelista niin kohutaan. Kirja on luokattoman huonosti kirjoitettu (tai toimitettu), mutta viesti on suunnilleen sama muin muissakin ruokahippikirjoissa: einekset ja sokerit hittoon, syö ruokasi luomuna ja syö paljon vihanneksia, älä pingota voin, kerman, rasvan ja lihan kanssa (kunhan ne ovat luomua) ja vältä pastaa, leipää, perunaa yms. hiilaripommeja. Kirjassa kerrotaan ensin Heikkilän ajatuksia ravinnosta ja itse ruokareseptejä ei ole mitenkään valtaisasti.

Ihan kivoja ruokaohjeita, vaikken itse lihaa syökään. Jos joskus syön, niin tämän kirjan luettuani se tulee olemaan luomua.  Jotenkin kuvittelin ennakkoon, että kirjassa olisi mässäilty rasvalla ja tuomittu kaikki hiilarit täysin, mutta ei sentään, kirjassa olevien reseptien mukaan rasvan käytössä ollaan varsin kohtuullisia. Jossain sivulauseessa Heikkinen totesi, että jos täyshyvähiilarit sopii jollekin, niin sen kun käytät mutta muista kohtuus. Että lopulta ero on aika pieni muihin hippikirjoihin, Heikkinen on vaan tainnut tuoda viestinsä niin raflaavasti esiin, että siitä on tullut todella radikaali mielikuva.

Tämä kirja sopii varmaan niille, jotka haluavat laihtua tai muuten voida hyvin, mutta eivät ole valmiina järisyttävään muutokseen (jos on siis lihansyöjä ennestään). Mietin kirjaa lukiessani ja Heikkilän hehkuttaessa monia parantuneita potilaitaan, että onkohan moni alkanut voimaan paremmin vain siksi, että on alkanut syömään paremmin – siis lisäaineetonta ja käsittelemätöntä ruokaa – eikä vain hiilihydraatitonta.  Mene tiedä.. Sama vaikutus olisi voinut tulla esim. Heinosen tai Hafsteindottirin ruokavalioon siirtyessä, jos siis entinen ruokavalio on eines-sokeri-lisäainekatastrofi.

 

Thorbjör Hafsteindottir: 10 vuotta nuorempi viikossa

Antioksidanttihoitoa muistuttava, käytännöllinen opas elämäntapojen muuttamiseen. Kyselyjen avulla voi laskea oman biologisen ikänsä ja arvioida sitten tarvittavien toimenpiteiden määrän. Kiva ja helppolukuinen kirja, joka kyllä toistaa itseään jatkuvasti eikä ainakaan mene liian syvälliseksi tai tieteelliseksi. Tosin ideana on elämäntapojen muutos eikä asioiden syvällinen opiskelu. Plussaa konkreettisuus ja selkeys, jos siis käyttää kirjaa oppaana.

Ideana opetella syömään hyvin, käyttää lisäravinteita, opetella liikkumaan säännöllisesti ja elämään stressittä. Kirjassa on ihan kivoja ruokareseptejä, joista osasta kyllä voisin kuvitella, että ihan tavan henkilö ei syty noin alkuunsa. Jopa tämmöiselle viherpiipertäjälle kuulostaa muutamat jutut vähän työläiltä, tai siis ruoka-aineet niin eksoottisilta, että niiden hankkimiselle on pieni kynnys. Toisaalta kirja kyllä houkuttaa hiukan tuohon 10 viikon prosessiin, johon kuuluu siis muutaman viikon detox-vaihe. Näin kesällä olisi aika helppoa (paitsi nuo terassisiiderit, krääh..).

Kirja on tanskalainen, ja suurin osa nettiosoitteista kirjassa on tanskalaisia, mikä ärsytti hiukan (en ole edes tarkastanut, olisiko linkeissä myös lontoonkielisiä sivustoja). Suomentaja on lykännyt osan osoitteista, tuotteista tms. myös suomeksi, mikä on hyvä, mutta outoa, että osa on ja osa ei. Kirja käsittelee ruokavaliota nimenomaan ikääntymisen merkkien estämisen näkökulmasta. Ehkä ihmiseen vetoaa tuo ulkonäkökuvio, näin 30+ ja hiukan sairasta henkilöä kiinnostaa kyllä enemmän terveysnäkökulma.

 

Jill Fullerton-Smith: Totuus ruuasta

Ihanan positiivinen, erittäin hyvin kirjoitettu ja nätisti taitettu teos, joka perustuu BCC:n tuotantoon nimeltä Totuus ruoasta. Idea oli siis testata kokeellisesti joitakin ruokaan liittyviä terveysmyyttejä. Osa myyteistä oli testien mukaan täyttä puppua (esim. detox-kuuri ei tehoa), osa ilmeisesti toimii (valkosipuli on Viagran tehoinen erektiolääke). Viesti kirjassa on kuitenkin se, että syö puhdasta ja käsittelemätöntä ruokaa.  

Kiikutin kirjan jo takaisin kirjastoon, jotta en paljon muuta muista kuin hyvän fiiliksen, joka kirjasta jäi. Suosittelen tätä kaikille ruuasta ja terveydestä kiinnostuneille, jotka haluavat tietää, miten ruoka vaikuttaa elimistöön. Ai niin, sen muistan kirjasta, että kalaa ja parsakaalia kannattaa syödä. Parsakaalia hehkutti myös Hafsteindottir, onneksi nyt on suomalaisen brokkolin sesonki.

 

Paula Heinonen ja Satu Silvo:  Satumaista voimaa arkeen ja Paula Heinonen:  Hiivaongelmat

Luin nämä kirjat keväällä. Osittain samaa sisältöä, mutta erilaisessa paketissa. Satumaista voimaa arkeen on käytännönläheisempi ja helppolukuisempi, tosin kirja on mielestäni vähän kökösti toimitettu. Se toistaa itseään ja kysymys-vastaus-malli tuntui jotenkin teennäiseltä. Kirjassa oli jonkun verran ihan kivan kuuloisia ruokaohjeita.  Jos ei tiedä mistään mittään hyvästä ravinnosta, niin varmaan tämä on ihan hyvän alkupaketti.

Hiivaongelmat-nimi on mielestäni vähän harhaanjohtava: kirjassa käsitellään koko suoliston hyvin- ja pahoinvointia. Teos on osittain vähän vaikealukuinen ja pitkäpiimäinen, sillä se on suunnattu myös terveydenhuollon ammattilaisille. Hyvin Heinonen kuitenkin selvittää, miten suolisto toimii, miten sen hyvinvointi vaikuttaa koko kroppaan ja miten sitä pitää hoitaa. Kirjaa lukiessa tuli pari kertaa vähän pakokauhuinen olo, että suolistoni on varmasti aivan päreinä ja nyt pitäisi varmasti alkaa ponnistelemaan. No, ponnistelin sen verran, että kopion kirjan reseptit talteen, ostin taateleita ja luomuseesamsiemeniä ja olen muutamia kokeillutkin. Tuorepuuro: pahaa. Pirtelöt: hyvää.

Ruokavalion idea on just jetsulleen sama kuin tanskalaisessa kirjassa, Totuus ruuasta tai antoksidanttihoidossa. Syö tuoretta, monipuolista ruokaa, puputa paljon kasviksia, syö luomua ja hyvää rasvaa, ei sokeria, ei lisäaineita jne. Kyllä te tiijätte.